Koskettimen prototyypistä työnkulun optimointiin

Tänään työpöydällä oli fortepianon koneiston mallia varten tehtävä ensimmäinen koekosketin. Samalla tavoitteena oli hahmotella ja testata toimivaa työnkulkua koskettimien käsin valmistusta varten.

Itse kosketin valmistui päivän aikana, ja vaikka lopputulos onkin suhteellisen onnistunut, se ei vielä sellaisenaan täytä lopullisia laatukriteereitäni. Teen tämän yksittäisen koskettimen vielä uudelleen. Suurin oppi liittyikin itse prosessiin: huomasin, että työnkulku vaatii vielä hiontaa ja tiettyjen erikoisjigien valmistamista, jotta työ saadaan sujumaan sekä joutuisammin että huomattavasti tarkemmin.

Koko koskettimiston valmistusta varten olen pohtinut perinteistä lähestymistapaa: aion työstää ensin yhden yhtenäisen, leveän levyn, jotta koskettimien korkeus saadaan kerralla täysin yhtenäiseksi. Tästä levystä yksittäiset koskettimet sitten viipaloidaan irti lopputyöstöä ja hienosäätöä varten, jättäen tietysti riittävät höyläysvarat.

Historiallisen pianon rakentaminen onkin pitkälti erilaisten työstöjigien, sapluunoiden ja aputyökalujen suunnittelua ja valmistusta. Ilman niitä tiukan laatutason ja historiallisen autenttisuuden saavuttaminen olisi mahdotonta. Seuraavaksi vuorossa onkin siis työkaluprojekteja ennen varsinaisen koskettimiston aloitusta.